2./2 Ratkaisuja ja ongelmanratkaisuvinkkejä ympäristökysymyksiin

Minulla on fiksu sirkuskoulutettu keskikokoinen aprikoosivillakoira, jo aika vanha,ja viime syksynä' se halusi oman blogin, johon sen mietteitä voisi kirjata https://villakoirabanjo.blogspot.com/ . Mutta blogin pitäminen oli hankalaa, ei siitä tullut yhtä viimeistelty kuin yksinäni kirjoittamistani kirjoituksista. Itse olen säveltänyt sävelmänpätkiä vuodenaikakirjoitukseni avuksi, ja kun koiranikin sävelsi jotakin,niin laitoin sen koiran omaan blogiin, mutta seuraavana päivänä oli eläinsuojelueläinlääkäri käynyt oveni takana ja jättänyt lapun, kuin olisivat halunneet karsia koiran aseman pois voimatoimenpitein. Valitin poliisille ja soitin eläinlääkärin jättämään numeroon. Joitakin päiviä myöhemmin vai milloinkohan tuli asiaton sähköposti heiltä, että koirallani muka oli tulehtunut poskihammas, kuin siltä pitäisi hampaita poistaa. Sen jälkeen en ole ajatellut heille ovea avata, mutta rapussa on ollut välillä tunnelmaa kuin joku kamalan sairastuttava ja pahantahtoinen naiseläinlääkä

Ylen nettiuutisissa oli juttua peltosirkkujen metsästyksestä Etelä.-Ranskassa linnunlaulun avulla ja kuvista sai vaikutelman, että peltosirkku pitää ranskalaista linnunlaulua paljon kauniimpana ja hienompana kuin omaansa. Esim. tiaisilla on kai tätä samaa vikaa. Silloin on kai niin, että yksilöllä etenkin luontoa ihaillessaan on näkemystä siitä, millainen laulu olisi kaunista, mutta se itse laulaa kaavamaisesti opitun mukaan. Kuitenkin sen näkemys kauniista laulusta realisoituisi sen omassa laulussa, jos se kohdistaiusi ilmanpaineen laulaessaan mielikuviinsa näkemyksensä ja tuteitakoskettavuutensa kohdalle eikä kaavan kohdalle. Ruutumalli ei ole eduullista tälaiselle taidolle mutta äänensävyt ja arkijärki ovat ja puiden oksien kauneuden ihaileminen yms.

Usein akateeminen on turaava, ja niin voi olettaa, että jos hän etenkään aloittelijana saa väärän mittaustuloksen, niin hän yrittää uudelleen, kunnes onnistuu, ja siinä se. Paitsi että silloib on saatu monta erilaista mittaustulosta, joille on keksitty jokin selitys, vaikkap assosioimalla, että voisi olla vaikka se, ja nyt tää on hyvä kun tää on sama kuin noilla, jotka on luotettava tutkimusryhmä. Niin ettei tieteen varmuus aina perustu mittaustulosten varmuuteen - moniko niitä ylipäätään mittaa, ei kai niin moni, joka luottaisi mittauksiinsa. Sen sijaan moni laskee, opiskelee insinöörialoja tai on niillä töissä. Voiko olla, että jos maailma on henkeä, niin tuo matemaattisen päättelyn kaavamaisuus tuo luotettavuutta teknologian laitteille, tuo niille samaa kaavamaisuutta jonkinlaisen meiningin hengen ja poruikan mukana tekemisen myötä. Jolloin siis esim. autot tarvitsisivat jotakin vankkaa toimivuutensa tueksi, mihin kai paremmin sopisi arkijärki, se kun on vankempi kuin

Ylen nettiuutisissa oli juttu fuusiovoiman kehittelijöistä. Kuulosti ihan puppujutulta, mutta toisaalta eri lähestymistavat kai voivat etenkin ulkomaalaisesta vaikuttaa sellaisilta. Jutussa sanottiin, että fuusiorekatori olisi miljoonia asteita kuuma mutta magneettien olisi oltava suprajohtavat. Silloin magneettien jäähdyrtyksestä saatavaa lämpöä ei kai voi käyttää energialähteenä? Onko miljoonien asteiden lämpötila oikein? Jostain luin, että auringon pinta olisi vain muutaman tuhatta astetta kuuma. Voisiko rekatorin polttoainemäärää pienentää tai harventaa tai sotkea sekaan jotakin muuta ainetta, ja reaktori silti toimisi mutta kivemmalla osateholla? Matka valolta Auringosta Maahan kestää muistaakseni kahdeksan minuuttia. Siis 8 x 60 x 300 000km -säteioselle pallon pinnalle tulee koko ajan säteilyä kuin tropiikkiin keskellä päivää. Silti aurinkoa voi katsoa paljain silmin (kun eui tuijota vaan katsoo tarkalla näöllä viereen esim. puun oksia ja ei katso kauaa vaan vain vhön aikaa)

"torstai 9. tammikuuta 2020 Lauluja ydinsotaa pelkääville Tänään tuli hyvä mieli näistä lauluista, kun uutena vuotena ja vieläkin olin pelännyt ydinsotaa. Kai tervehenkisempää. Löysin nä'mä videot youtubesta: Tuossa jälkimmäisessä kiehtoi juuri tuo kertosäe: miten jopa täällä kaupungissa, missä on pihalla mäntyjä, voi männyn oksien tunnelmasta ja kesällä esim. muurahaisten kulun tenhoavasta tyylistä oppia jotakin ikiaikaista tervehenkisist tekemisentavoista, olla ikään kuin sankari itsekin, asiat maailmassa oikeat paikkansa löytäneet, mikä luo rikkumattomuuden arkeenkin. * * * Ennen joulua oli jonakin päivänä plussan puolella ja lumi puiden oksilta suli ja tippui suurina pisaroina kulkijoiden niskaan. Oli sumua ja jotenkin mahtavaa. Tuli mieleen Helsingin joulun seudun säät ja jotenkin åarijonossa marssivat sotilaat, vanhukset nuorille malliksi, sumuun kadoten, tai kunniavartio. Ja jotenkin tuntui silloin, ettö niin osaa surra ydinpommejak

Tuli mieleeni tuosta, kun Australian maastopalojen vuoksi mietin, miten siellä voi olla niin kuuma, että kuumakin voi olla osin elämäntapakysymys, sillä se, joka elää epäviisaasti,niin kenties elää kuuman säänkin ja sitä aiheuttavat tekijät epäviisaasti, ja niin kuumuus on hänen tavallaan elävälle kovempi. Toinen kenties ymmärtää säitä, osaa eläää kunkin hetken sille sopivalla rytmillä, ja niin sää on sointuisa ja leppeämpi, jotemkin viisaampi sekin. Ja jos lisäksi alkuasukkaat ovat ymmärtäneety luontoa, kasveja, niin osanneet kenties vaalia maaston kukoistavammaksi, kasveille hyvät kasvupaikat ym kascuolosuhteet, ja ajan myötä sellainen voi vaikuttaa ilmastoonkin. Niin siihen assosioin sen, kun itse tuppaan joutumaan jonkun sortin ongelmiin ja nyt, kun villakoirani on kohta 11, niin sille on alkanut tulla samaa vikaa, eli jokin tapani tai näkökulmani kai aiheuttaa sen, mutta niin, että minun vinkkelistäni sityä on hankala havaita. Niin voiko olla, ettämyös ympäristöongelmissa on se,