Maatilojen sukupolvenvaihdoksesta

 Olin parikymmentä suotta sitten vuoden mittaisella kurssilla maatalouskoulussa ja siihen kuului työharjoittelua muutamalla tilalla, joilla kahdella pohtivat sukupolvenvaihdosta, mutta ekalla ei isäntä vielä olisi halunnut vaihtaa, hänen poikansa ei oikein tiennyt, mihin ammattin haluaisi, olisiko maanviljelys sopinut, ja pojalla oli joku ihan erityyppinen tappelunhaluinen heila. Tokalla oli nuorella isännällä kolme heilaa, kun vihannestila oli lähes kaupungissa, muttei tuntunut haluavan itse maanviljelijäksi, vaan tuntui olevan kääntynyt tilan töistä poispäin tunteidensa osalta ja vain vääntäytyi niitä tekemään. Eli vaikka teoriassa olisi siinä ollut mahdollisuus tilan jatkajaksi, niin ei kumpikaan tuntunut luovan mahdollisuuksia hyvään tulevaisuuteen vaan vain epävarmuuteen ja hankaluuksiin. Jotta sopisi jatkajaksi, niin olisi kai tultava etäämpää siksi, että on tykästynyt seutuun, ja osin siksi, että seudusta kulttuureineen ja ihmisineen niin pitää, niin sopisi jatkajaksikin jollekin lähistön tilalle. 

(Mutta se oli kauan sitten ja sen jälkeen olen lähinnä kirjoitellut. En oikein tiedä, että kun on kirjoitellut kovin monesta aiheesta, niin voiko sitten enää asua maalla, kun on kovin monella voinut olla jokin mielipide kirjoituksistani, kun taas ennen en ollut kirjoittanut mitään, olin joku liikunnan harrastaja vain.)

Kaivostoiminnasta

 Lapsuudessani, kun aloimme mökkeillä isoisäni metsäpalstalla Saimaalla Ison Laamion rannalla, niin isä tai isän kaveri kai toi palstalle rantaan (mökkimme niemen kärkeen kalliolle nuotiopaikan luo) ison kiven jotakin punaista ruostuneen raudan oloista malmikiveä, jonka oli tuonut auton takakontissa ulkomailta jostakin idästä, mnissä kuulemma oli paljon sellaista kiveä, maa punaisenaan, tyypilliset kivet juuri sellaisia. Sen sijaan mökillämme tai sen seudulla tai missään muuallakaan Suomessa en ole nähnyt edes pientä plänttiä kalliossa niin malmimaista kiveä. Ei näytä, että sellainen kuuluis Suomen kallioperään olenkaan, vaan on luultavaa, että vain joissakin maissa on malmia,sellaisissa, joissa tavallinen kivikäsitys on malmimainen - voisiko olla Euroviisuista tutun tuliteeman perusteella vaikkapa Azerbaidzanissa punaisia kiviä. Ei kai ole luultavaa, ett ihan erilaisen vakaan kiven seassa yhtäkkiä olisi juonne malmia, vaan lienevät monet kaivosvaltaukset joko väärinkäsityksiä malmin yleisyydestä ja sen malmiprosentista tai sitten suolattuja tms, esim. isäni sanoi, että nyt saamme mökkeillä täällä rauhassa, kun ei tällaista kiveä kallioperässä kyllä täältä löydy, ei ole, mutta kaivosatoiminnan vaara pitää monet mökkeilynhaluiset poissa.

* *

(Tuo kallioniemen kärki on, niin kuin suomalaiset kalliot usein, yhdeltä puolen pystysuora ylhääntä ainakin metrin korkuinen jyrkänne veteen ja toisaalta aika loiva mutta osin jäkäläinen tms kastuneena liukas kalliorinne rantaan, ja polku tuli ylös kalliolle ja siitä vähän matkaa jyrkännettä päin ja siitä liuskaa rantaan. Joskus aika alussa, kun äitini oli silloin kai saattanut miettiä juuri tuota kiveä, hän oli tiedehrrastunut kovin ja mietti siihen tapaan, ehkä vähän termonologisen kiinalaisen naisen tapaan. Ja silloin alkuun hän kerran sateen jälkeen tai sateella kiirehti polku pitkin rantaan mutta liukastuikin ja putosi jyrkännettä veteen. Sellainen kai on luultavampaa, jos ei ole polun ja suomalaisen luonnon tavalla miettinyt, vaikka on luullut teheensäniin, vaan on ulkomaisen kiven tyylin tavalla miettinyt, niin liikkeet ovat voineet olla toisenlaiset,m vailla tarkkuutta ja huolellisuutta, ja niin kai moinen onnettomuss viittaa siihen, ettei kivi ollut suomalainen. Linnutkin ovat voineet sitä miettiä ja muurahaiset, jos ihmiset ovat siihen kiinnittäneet huomiota, ja niin liikkeet ovat voineet olla holtittomammat.

* * *

20. marraskuuta 2020   Itä-Savo-lehdessä oli vähän aikaa sitten juttu kaivostoiminnasta, mutten kai lukenut sitä, mutta katsoin kuvia, ja tuli mieleeni, että onko varmaa, että kaivoksista oli löytynyt malmia, kun kuvan tunnelmasta olisi voinut luulla, ettei ollut. Jokin kaivos oli toiminut kahdeksan vuotta. Jos joku ei-niin-nopeajärkinen samanmielisten kanssa perustaa kaivoksen, niin kai siinä menee yli vuosi, että se on varsinaisesti toiminnassa. Ja jos kaivoksesta ei löydy juuri mitään, niin kauanko kestää myöntää, että tuli tehtyä vikatikki, että kaivokseen kenties uskoneet ja siihen rahoja sijoittaneet menettivät rahansa? Kun jos akateeminen katsoo kiviä, niin ei kai useinkaan sillä silmällä, että minkä maan tyylinen kivi on, vaan katsoo vain kivilajin, ja niin suomalaiset kaivokset ovat voineet olla suolattuja, lavastettuja mukamas malmia omaaviksi, ja niin on joku jopa voinut ostaa kaivostuotetta ulkomailta kaivoksensa heikkoudet peittääkseen. Ja jotkut kai olisivat katsoneet Suomen olevan vahvemmilla valtiona, jos Suomessa on omia malmivaroja. Mutta jotenkin jäi se olo, että kun suomalainen kivi- ja kallioperä on mainostettuna vankkana ja vakaana, niin ei siinä kyllä ole malmeihin viitattu vaan esim. rakentamiseen ja jääkauteen. Kun taas joistakin maista aina mainitaan rikkaista luonnonvarpoista, ja niin senmaalaiset kai lapsesta asti kasvavat ajattelemaan, että mitä jos meillä olisi kaivos tai kaivoksen tuomia cvaroja. Suomessa taas kasvetaan arvostamaan luontoa kuin kaivoksia ei tänne paljoa olisi mieltä tehdä.