Tekemisen tarina tekemisten ohjaajana

Tätä en oikein osaa, mutta tuli tässä mieleeni, että moni yritykseni elämässä on takellellut kovin, ihan ilman syytä, luulen, mutta olen tehnyt niitä teoriaperspektiivilähtöisesti,että tässä on noita juttuja ja valitisin niistä nuo, mutta sitten jotkut muut ovat ehdoin tahdoin valinneet ne vastakkaiset, jotka hylkäsin, ja se kai on teoriaperspektiivin vika: nekinolivat esillä. Kun taas jos jokin siújuu elämässäni hyvin, niin se on kuin tarina: lainasin kirjastyosta käsityökirjoja ja jäin miettimään, että jokin hame vaikka olisi kiva ja tarpeen ja ostin kangasta siihen sopivaa ja tässäsitten sitä puuhaan. tms. Tai että teoriaperspektiivini sanoisi, että onpa täällä sotkuista, tarttee siivota, mutta tarinamuodossa olisi, että onhan täällä vähän sotkuista mutta tästyä haen nuo ja laittelen kotia niin on kiva asua,ja se ei tuo ongelmia ja vastustusta ollenkaan niin paljoa. Samoin, jos lapset harrastavat jotakin, niin harrastuksen vetäjä esittelee lajiaan, että tässä on noita ja tässä päästäänkin tekemään..., niin ei ole vastustuksen perspektiivi siinä käytössä cvaan kerrotaan, mitä on ideana tehdä ja miten sen hyvin tekee, ja motivaatio on kullakin omasta takaa mutta siitäkin jotakin kivaa oppii.

Selittääkö ympäristökysymysten kompastelun ajatus että maailma on henkeä

Tavallaanhan se, että maailma on henkeä, on paljolti sama kuin jos kiinnittäisi huomiota sosiaalisiin vaikutteisiin, eri ihmisten erilaisiisn tekemisentapoihin, kunkin ryhmän arvoihin, yms.
Mutta siis jos kierrätys ontuu, niin jos maailma olisi henkeä suihen tapaan kuin sosiaalienn silmä tuppaa kertomaan asioista, niin tulisiko kierrätyttävien tavaroiden mukana vaikutetta niiden käyttöhistoriasta ja siitä, mitä niiden kanssa on käynyt. Ja sama sitten sosiaalisen silmän myötä vaistomaisesti ja tuttavien sosiaalisen silmän myötä.
Kanssa jos maailma on henkeä, niin ympäristöongelman mainitseminen ei tuo siihen ratkaisua, kun taas ratkaisujen mainitseminen kjantaisi ongelmien ylitse, jos eläminen on sivistyksen tapaan ongelmat ylittävän henkistä eikä ongelmia painottavaa.

Kotimaisuusasteen nostamisesta

Ylen nettiuutisissa oli juttua, että ruuantuotannon kotimaisuusastetta pitäisi nostaa https://yle.fi/uutiset/3-11368687 . Tuli siitä mieleeni, että se vaatisi paljon taitoja. Mm Haaveammattiin-blogini lahjojen ja taitojen oppimisen ohjeista voisi olla iloa https://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html , ja kaupn tuotteiden ymmärtyämisestä (vrt Keski-Eurooppa?) sekä käsityötaidoista http://asiakkaanavain.blogspot.com . Pitkässä 3-os. tonttutaitokirjoituksessani on sitä sun tätä, olisiko siitä iloa https://learntalents.blogspot.com/ . Ruuanlaitto-ohjeistani oppii muitakin taitoja  https://asiakkaanavain.blogspot.com/2018/10/ruuanlaitto-ohjeita.html