Lähiruokaa vai juuri hyvää

 Muutin kuluneella viikolla Savonlinnasta Etelä-Savosta Espooseen pääkaupunkiseudulle, ja seutujen erojen vuoksi on ruuantarpeeni muuttunut kovin ja en tiedä, mikä sopisi. Toisaalta on kova nälkä ja toisaalta eivät ruuat tunnu sopivan siihen. Mutta muutama ruoka on sopinut, mm hapankaali, mansikkajäätelö ja chicken wingsit. Kanaa syödessäni tuli mieleen maaseudun elämä. En tiedä, tuovatko nuo muutkin maullaan musituman jostakin elämästä,jota kaipaan ja arvostan. Ja sopimattomat ruuat sittene ivät. Osasyy on, että olen ehtinyt kovin savolaistua, tykästyä mm taiteeseen ja käytännön alojen painottamiseen ja etääntyäyliopistovuosistani, mutta voiko osasyy olla myös, että ruuan tarttis tuolleen olla jotenkin hyväntyyppisen elämän vaikutetta tuovaa eikä juuri samaa kulttuuria kuin missä elää. Tarttis ruuan tuoda yllättävän paljon voimia ja hyvää oloa, ja chicken wingsiut toivat mieleeni, että farmin elämä esim. on se, eivät kalorit niinkään.

Onko lähiruokakin isolta osin kysymys biopolttoaineista: jollei kasvihuoneiulmiön voimistuminen olisi uhkana kauempaa ajellessa, niin tarvitsisiko olla lähiruokaa?

6.2.2021   Onko siis parempi, jos ruuan valmistuspaikka on maalla tai maaseutukaupungissa, eikä kaupungin hälinässä? Olisi ympäristö eheämpi ja se ehkä vaikuttaisi ruokaankin. Muttei maalla kai aina ole kyllin turvallista, vaan siinäö mielessä kaupunki on eheämpi muttei kaupungin hälyiset paikat sopivia vaan pikemminkin jokin puiston laita tms.

Jos tuota miettii, että mikä hälyiseen paikkaan sitten sopisi, niin kuhunkin paikkaan kai sopivat siitä miljööstä pitävät. Liiankiireiseen hyvän kapasiteetin omaavat ja liian rakennettuun esim. maalta kaupunkiin haluavat, jotka ovat kyllästyneet puihin yms ja pitävät pikemminkin autoista yms, ylipäätään siis kaupunkimaista miljöötyä arvostavat. Mutta muutkin siis tarvitsevat miljöön, josta pitävät, johon sopivat, millaiseen elämäänsopivat.

Onko ideana lastenkasvatus vai tiettyjen ympäristöongelmien ratkominen

 Ihmisillä on kovin erilaisia maailmankuvia ja erilaisia taitotasoja, ja niin on väliä sillä, mikä on sanottu ympäristöongelmista meuhkaamisen syyksi. Jos esim. sanotaan, että lapset kasvavat näin hyvin,niin jättääkö silloin aivan toisenlaoisella osaamisella tai krokeammalla taitotasolla varustettu ongelmat ratkomatta vaikka hyvin osaisi ne ratkoa, jos ne ratkomalla laimenevat kovin, ei niistä enää lastenkasvatuksen avuksi olisi. Myös ammattialojen välillä on isoja eroja, ja niin mikä yksille on ylitsepääsemätön ongelma, on toisille ehkä kysymys sosiaalisesta arvojärtjestyksestä, että kuka turaa ja kuka ei. Ja niin juuri sillä, ettäkommunikoidaan oikein, mitä halutaan ratkoa ja mitä ei, on paljon väliä. Esim. osa akateemisista haluaa ratkoa ongelmia vain akateemisella tyylillä ja vain akateemisella kielenkäytöllä, ei esim. naisten tai taiteen tai herkkähipiäisten pehmentävien tavalla tai tyylillä.

Lastenkasvatus varmaan kiinnostaa montaa, muttei kai ainakaan kasvihuoneilmiöllä säikyttelyn määräole siihen enää sopiva vaan ihan liiallista. Lapsille kai tarttee kertoa, että on ympäristöogelmia tai ympäristöongelmien vaara, ja pähkäillä yhdessä, miten niitä välttää ja saada luonnosta iloa, sekä oppia hyviäsivistyneitäö ratlkaisuja siihen. Mutten tiedä, kun ei minulla ole omia lapsia, mutta ainakin itselläni tärkeimmäksi nousi maailman isojen ongelmien ratkominen eikä perhe-elämä, ja niin ei kai tarvoitsisi olla, sillä jos lastenkasvatuksen kannalta katsotaan, saisivat ympäristöongelmat olla jo ratkotut.

Yksi jumiuttava virhelähde

 Kaavamainen teoriaperspektiivi ei yleensä ole yhtäfiksu ja osaavainen kuin paremman tason sivistys, vaan voi aiheuttaa ongelmia sen sijaan, että korjaisi niitä. Ympäristöasioissa on mukana myös oppilaita, mm ulkomaalaisia, jotka ovat tulleet Suomeen, jotta oppisivat, miten paremmin ympäristökysymyksiä voisi lähestyä. Ja niin usein kovin ulkomaalaisille käy. että ovat mukana ihan vain jotenkin, toisaalta sydämellisesti, intoutuen ja toisaalta ihan pihalla ollen niin, etteivät asiat mene ollenkaan okein, ja osin vamhan teoriaperspektiivinsä mukaan. Ja niin ollen kovin ulkomaalainen maasta, joss aympäristökysymyksiä ei osata, saattaa olla neuvomassa jotakin teoriaperspektiivin juttua. ja niin opettaa jumiutuneen pään nuoremmille, mikä siis vie poispäin ympäristökysymysten ratkaisemisesta.