Ihmisillä on kovin erilaisia maailmankuvia ja erilaisia taitotasoja, ja niin on väliä sillä, mikä on sanottu ympäristöongelmista meuhkaamisen syyksi. Jos esim. sanotaan, että lapset kasvavat näin hyvin,niin jättääkö silloin aivan toisenlaoisella osaamisella tai krokeammalla taitotasolla varustettu ongelmat ratkomatta vaikka hyvin osaisi ne ratkoa, jos ne ratkomalla laimenevat kovin, ei niistä enää lastenkasvatuksen avuksi olisi. Myös ammattialojen välillä on isoja eroja, ja niin mikä yksille on ylitsepääsemätön ongelma, on toisille ehkä kysymys sosiaalisesta arvojärtjestyksestä, että kuka turaa ja kuka ei. Ja niin juuri sillä, ettäkommunikoidaan oikein, mitä halutaan ratkoa ja mitä ei, on paljon väliä. Esim. osa akateemisista haluaa ratkoa ongelmia vain akateemisella tyylillä ja vain akateemisella kielenkäytöllä, ei esim. naisten tai taiteen tai herkkähipiäisten pehmentävien tavalla tai tyylillä.
Lastenkasvatus varmaan kiinnostaa montaa, muttei kai ainakaan kasvihuoneilmiöllä säikyttelyn määräole siihen enää sopiva vaan ihan liiallista. Lapsille kai tarttee kertoa, että on ympäristöogelmia tai ympäristöongelmien vaara, ja pähkäillä yhdessä, miten niitä välttää ja saada luonnosta iloa, sekä oppia hyviäsivistyneitäö ratlkaisuja siihen. Mutten tiedä, kun ei minulla ole omia lapsia, mutta ainakin itselläni tärkeimmäksi nousi maailman isojen ongelmien ratkominen eikä perhe-elämä, ja niin ei kai tarvoitsisi olla, sillä jos lastenkasvatuksen kannalta katsotaan, saisivat ympäristöongelmat olla jo ratkotut.
Kommentit
Lähetä kommentti