Kun olin nuori aikuinen Helsingissä ja mukana vihreässä toiminnassa ainakin jotenkin, niin vihreillä oli tapana opetella ulkoa teoriaperspektiiviä jostakin, ja yleensä sen perspektiivin tyyli oli terminologinen ja jäykkä, mikä tavallisissa yliopisto-opinnoissa olisi tarkoittanut keskivertoa tyhmempää opiskelijaa, joka ei käytä arkijärkeä apuna. Eli sellaisen ulkoa lukeminen ja toisteleminen ei liene kovin hyvä idea, ei ratko ongelmia ollenkaan vaan jumittaa ne ylitsepääsemättömiksi tuon alhaisen ajattelun tason vuoksi. Keskusteluseura yleensä laskaa toisen tasolleen, ja jpos tuo taso on tyhmä, niin kestää kauan ennen kuin oppii taas oman tavallisen tasonsa, mutta kai se on kiinni myös siitä, jääkö seuralliseksi, kaveriksi myös tuolle tyhmälle.
Jokaisellaon eri vahvuudet. Siksi ei ole hyvä kaikkien yrittää ihan samaa ja keskustella keskenään, vaan olisi tuotava omien vahvuuksien kohdalta jokin oma panos ja kirjattava se ylös arkijärkisesti, ihan hyvällä tavalla, ja tuotava sellainen vasta sitten muiden luettavaksi, jottei se menetä osiaan siksi, että muut ajattelevat eri kantilta,osaavat eri asiat.
Kommentit
Lähetä kommentti