Olin parikymmentä suotta sitten vuoden mittaisella kurssilla maatalouskoulussa ja siihen kuului työharjoittelua muutamalla tilalla, joilla kahdella pohtivat sukupolvenvaihdosta, mutta ekalla ei isäntä vielä olisi halunnut vaihtaa, hänen poikansa ei oikein tiennyt, mihin ammattin haluaisi, olisiko maanviljelys sopinut, ja pojalla oli joku ihan erityyppinen tappelunhaluinen heila. Tokalla oli nuorella isännällä kolme heilaa, kun vihannestila oli lähes kaupungissa, muttei tuntunut haluavan itse maanviljelijäksi, vaan tuntui olevan kääntynyt tilan töistä poispäin tunteidensa osalta ja vain vääntäytyi niitä tekemään. Eli vaikka teoriassa olisi siinä ollut mahdollisuus tilan jatkajaksi, niin ei kumpikaan tuntunut luovan mahdollisuuksia hyvään tulevaisuuteen vaan vain epävarmuuteen ja hankaluuksiin. Jotta sopisi jatkajaksi, niin olisi kai tultava etäämpää siksi, että on tykästynyt seutuun, ja osin siksi, että seudusta kulttuureineen ja ihmisineen niin pitää, niin sopisi jatkajaksikin jollekin lähistön tilalle.
(Mutta se oli kauan sitten ja sen jälkeen olen lähinnä kirjoitellut. En oikein tiedä, että kun on kirjoitellut kovin monesta aiheesta, niin voiko sitten enää asua maalla, kun on kovin monella voinut olla jokin mielipide kirjoituksistani, kun taas ennen en ollut kirjoittanut mitään, olin joku liikunnan harrastaja vain.)
Kommentit
Lähetä kommentti