Tekemisen tarina tekemisten ohjaajana

Tätä en oikein osaa, mutta tuli tässä mieleeni, että moni yritykseni elämässä on takellellut kovin, ihan ilman syytä, luulen, mutta olen tehnyt niitä teoriaperspektiivilähtöisesti,että tässä on noita juttuja ja valitisin niistä nuo, mutta sitten jotkut muut ovat ehdoin tahdoin valinneet ne vastakkaiset, jotka hylkäsin, ja se kai on teoriaperspektiivin vika: nekinolivat esillä. Kun taas jos jokin siújuu elämässäni hyvin, niin se on kuin tarina: lainasin kirjastyosta käsityökirjoja ja jäin miettimään, että jokin hame vaikka olisi kiva ja tarpeen ja ostin kangasta siihen sopivaa ja tässäsitten sitä puuhaan. tms. Tai että teoriaperspektiivini sanoisi, että onpa täällä sotkuista, tarttee siivota, mutta tarinamuodossa olisi, että onhan täällä vähän sotkuista mutta tästyä haen nuo ja laittelen kotia niin on kiva asua,ja se ei tuo ongelmia ja vastustusta ollenkaan niin paljoa. Samoin, jos lapset harrastavat jotakin, niin harrastuksen vetäjä esittelee lajiaan, että tässä on noita ja tässä päästäänkin tekemään..., niin ei ole vastustuksen perspektiivi siinä käytössä cvaan kerrotaan, mitä on ideana tehdä ja miten sen hyvin tekee, ja motivaatio on kullakin omasta takaa mutta siitäkin jotakin kivaa oppii.